perjantai 4. huhtikuuta 2014

KARVAKAMUT



Vanhempieni koirat Venla ja Peetu ovat kyllä meikäläisen suosikkipörrötyypit. Peetu on hieman ujo, mutta jotenkin kovin symppis kaveri, josta tulee mieleen Nalle Puhin Ihaa-kaveri. Sellainen, joka tekee niin kuin käsketään ja tyytyy kohtaloonsa, mutta elelee silti jotakuinkin tyytyväistä elämää. Vempulan lempinimi kuvaa neitiä hyvin; hän tietää selvästi olevansa koiraperheen (ja miksei koko muunkin perheen...) pää, kokee tärkeäksi tehtäväkseen pitää vahtia vanhempieni omakotitalossa ja vähän muuallakin eikä säästele temperamenttista luonnettaan. Rohkeana itseään pitävä neitikoira kuitenkin pelkää kuollakseen muun muassa erästä pehmolelu-yksisarvista. Peetu nyt pelkää ihan mitä tahansa...

Vastakohdat täydentävät toisiaan, ja kovin erilaisista luonteistaan huolimatta Venla ja Peetu ovat ylimmät ystävykset. Ja niin kovin rakkaita minullekin. 


6 kommenttia :

Kommentit ilahduttavat aina!